Rakkaudesta runoihin

Jos lausuntataiteilija Tiinaliisa Multamäen pitäisi nimetä vuosikymmenten varrelta yksi häneen erityisen vahvasti vaikuttanut teos tai esitys, se olisi äidinkielenopettaja Urho Vähäniityn tulkinta V. A. Koskenniemen Kruunuja-runosta.

Multamäki oli esityksen nähdessään juuri yläasteelle siirtynyt koululainen, mutta tulkinta teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Sen ansiosta hän oivalsi, mikä voima runolla ja sanataiteella saattoi parhaimmillaan olla.

– Näin runon niin vahvasti silmieni edessä kuvina. Oli kuin ne kruunut olisivat ilmestyneet äidinkielen luokkaan, Multamäki muistaa yhä, yli kolme vuosikymmentä myöhemmin.

– Se oli elämys, jota olen pitänyt jonkinlaisena tavoitteena siitä lähtien.

Riimittely kasvoi osaksi itseä

Runot ja sanataide ovat olleet Multamäen elämässä vahvasti läsnä aina. Jo kuusivuotiaana Tiinaliisa raapusti muistikirjaan ensimmäisen oman runonsa.

– Kuulun siihen ikäpolveen, joka kasvoi Tiitiäisen satupuun juurella. Loruja ja runoja luettiin lapsuudessani paljon. Riimittely kasvoi osaksi minua.

Multamäki on lähtöisin Sodankylästä. Hän varttui Tähtelänkankaalla Kitisen varrella ja kävi koulunsa Sodankylän kirkolla. Hän oli innokas esiintyjä, joka janosi lavalle.

– Luomisen ja itsensä ilmaisemisen tarve oli valtavaa. Halusin harrastaa teatteria ja tehdä monennäköisiä juttuja, hän muistelee.

– Onneksi kylästä löytyi aikuisia, jotka tekivät töitä sen eteen, että meillä nuorilla oli mahdollisuus toteuttaa itseämme. He tukivat nuorten omaa tekemistä. Se oli iso juttu.

Kun Multamäki oli 16-vuotias, hän päätti toteuttaa oman lausuntaillan, jonka hän suunnitteli alusta loppuun saakka itse. Eksynyt-teos nähtiin Kitisenrannan koululla toukokuussa 1993 – siis tasan 30 vuotta sitten.

– Esitin lausuntaillassa omia runojani. Ne ovat minulla yhä tallessa, mutten ole uskaltanut lukea niitä, Multamäki kertoo.

Luovaa työtä ja itsensä ilmaisua

Nuoriso-ohjaajaksi valmistunut Tiinaliisa Multamäki on ehtinyt tehdä elämässään monenlaisia töitä, mutta viime vuodet hän on työskennellyt luovan alan yrittäjänä ja vapaana taiteilijana. Yrittäjänvapaus on sopinut hänelle.

– Saan tehdä luovaa työtä sellaisella rytmillä kuin haluan, hän sanoo.

Multamäki myös ohjaa ja opettaa erilaisia harrastajaryhmiä, kuten Kemijärven lausujia. Tänä keväänä hän on vetänyt Revontuli-Opistossa maahanmuuttajille runokurssia. Se on ollut uusi, jännittävä aluevaltaus.

– Vähäiselläkin kielitaidolla on syntynyt uskomattoman upeita tekstejä, jotka kertovat paljon siitä, miltä Sodankylä ja Suomi näyttävät ulkomaalaisen silmin. Meille itsestään selvät asiat, kuten eläinten talvikarvanvaihto, ovat toisille ihmeellisiä, inspiroivia asioita.

Lausuntataide on pysynyt tärkeänä osana elämää siitä lähtien, kun Multamäki järjesti Kitisenrannan koululla ensimmäisen oman lausuntailtansa. Hän toteuttaa lausuntaesityksiä Louhistiina-taiteilijanimellään.

– Lausujana minulla on oma tyylini, jota ei ole opettanut minulle kukaan, hän kertoo.

– Jossain vaiheessa olin siitä epävarma, mutta nykyään ajattelen, että tämä on minun tyylini ja tämä toimii.

Lausujana Multamäki pyrkii kertomaan tarinoita. Hänen mukaansa sanataide-esitys on kuin näytelmä, jonka repliikit ovat kirjoittaneet runoilijat.

– Hyvästä tulkinnasta kuulijan eteen rakentuu selkeä kuva, elämyksellinen maisema, hän määrittelee.

Sodankyläläisen sanataiteen juhlaa

Tämän viikon lauantaina (20.5.) Multamäki nousee jälleen lavalle, kun Sodankylän valtuustosalissa saa ensi-iltansa hänen Pihkassa-teoksensa. Se on sodankyläläisten runoilijoiden teksteistä koostuva sanataide-esitys, jonka Multamäki on koonnut – jälleen kerran – alusta loppuun saakka itse, tällä kertaa juhlistaakseen kotikuntansa juhlavuotta.

– Koska tänä vuonna Sodankylän kunta täyttää 130 vuotta ja omasta ensimmäisestä lausuntaillastani tulee kuluneeksi 30 vuotta, halusin tehdä pitkän esityksen nimenomaan sodankyläläisten kirjoittajien teksteistä, hän kertoo.

Erityyppisten teosten yhteensovittaminen on ollut haastava prosessi, ja sen on vaatinut kuukausien työn. Multamäki on etsinyt ja tutkinut paikallisten kirjoittajien tekstejä pitkään.

– Esimerkiksi Veikko Haakana ja Aate ovat keskenään ihan erilaisia kirjoittajia. Mietin, mitä heidän teksteistään voi ottaa mukaan ja miten saan ne sopimaan yhteen, Multamäki kertoo.

– Onneksi teksteistä alkoi pomppia esiin tiettyjä teemoja. Hoksasin, että kaikki kirjoittajat käsittelevät teksteissään luontoa ja kaikkien teksteissä esiintyy mänty. Esityksen nimi, Pihkassa, tuleekin juuri männystä.

Multamäen esitys on kertomus Lapin asuttamisesta ja pohjoisen ihmisten rakkaudesta sekä kuvaus männyn moninaisesta merkityksestä lappilaisille. Samalla se on rakkaudenosoitus omaa kotiseutua kohtaan.

– Siitä tuli tietynlainen historiakatsaus elämään Sodankylässä. Samalla mukana on pieni manifesti: kuinka tästä eteenpäin, Multamäki paljastaa.

Multamäen esityksen jälkeen kunnanvirastolla on Sanataiteen tori, joka tarjoaa mahdollisuuden tavata paikkakunnan runoilijoita ja kirjoittajia sekä ostaa heidän teoksiaan.

Kuka?

Tiinaliisa Multamäki

• Syntynyt vuonna 1976 Sodankylässä.
• Asuu Sodankylän Askassa.
• Koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja ja draamapedagogi. Työskentelee luovan alan yrittäjänä.
• Multamäen Pihkassa-esitys nähdään Sodankylän valtuustosalissa la 20.5. klo 17 ja pe 30.6. klo 18. Lisäksi teos nähdään 4.8. osana Kieringin taide- ja teatterikesää.
• Multamäki ohjaa runon ja suven päivänä 6.7. Kieringissä runoretriitin.