Koti löytyi Sodankylästä

Hämeenlinnasta Sodankylään kolme vuotta sitten muuttanut Sike Järvinen on solahtanut pohjoiseen elämänmenoon niin helposti, että hän ihmettelee sitä itsekin.

Sike Järvinen muutti Sodankylään koronakeväänä 2020. Samana päivänä kun hän aloitti työt, koko Suomi meni kiinni. (Kuva: Liisa Kuittinen)

En halua täältä koskaan pois.

Niin ajatteli Sike Järvinen, kun hän saapui Hämeenlinnasta Sodankylään työhaastatteluun helmikuussa 2020.

Etelä-Suomessa oli ollut lähtiessä viisi astetta lämmintä, eikä lunta ollut satanut Hämeenlinnassa koko talvena. Sodankylässä paukkui 24 asteen pakkanen ja lunta oli yli metrin verran. Se tuntui Järvisestä taivaalliselta.

Järvinen oli asunut eteläisessä Suomessa koko ikänsä, ensin Tuusulassa ja Järvenpäässä, sitten pääkaupunkiseudulla ja Hämeenlinnassa. Hänellä ei ollut Sodankylään muita kontakteja kuin yksi tuttava, johon hän oli tutustunut eräällä vaellusreissulla. Pohjoinen veti häntä kuitenkin puoleensa.

– Alun perin olin menossa Kaamaseen opiskelemaan luonto-oppaaksi, mutten saanut Inarista asuntoa. Sodankyläläinen tuttuni kehotti tulemaan Sodankylään. Hän sanoi, että täällä on hyvät palvelut ja tästä on helppo kulkea joka suuntaan, Järvinen kertoo.

Järvinen haki töitä Sodankylän kunnan vanhustyöstä. Hän on koulutukseltaan sosionomi ja lähihoitaja. Hän sai paikan ja muutti Sodankylään maaliskuussa 2020.

– Samana päivänä kun minun piti aloittaa työt, korona pisti koko Suomen kiinni.

 

Puolen tunnin epäilysaika

Koronapandemiasta ja valtakunnallisesta lockdownista huolimatta Järvinen pääsi aloittamaan työt Sodankylässä. Hänet oli palkattu muistikuntoutusryhmän ohjaajaksi, mutta pandemiarajoitusten vuoksi hänet siirrettiin väliaikaisesti kotihoidon tehtäviin. Tässä työssä hän pääsi ulkoiluttamaan ikäihmisiä.

– Minun piti kulkea ympäri Sodankylää. Se oli siinä mielessä hyvä, että opin tuntemaan Sodankylää ja sen eri kyliä.

Uuteen asuinkuntaansa Järvinen kotiutui nopeasti – jopa niin nopeasti, että se yllätti hänet itsensäkin. Oli yksi puolituntinen, jonka aikana hän mietti, mitä ihmettä hän oli mennyt tekemään.

– Sen puolituntisen aikana lähdin ajamaan kohti Sattasvaaraa. Kun näin Sattasvaaran huipun, rauhoituin. Ajattelin, etten ole tullut tänne itkemään. Pääsisihän täältä aina pois, jos siltä tuntui, Järvinen muistelee.

Sen jälkeen epäilyksen hetkiä ei ole ollut. Järvisestä tuntuu kuin hän olisi asunut Sodankylässä aina.

– En ole miettinyt muualle muuttamista. Kun menen etelään, ahdistun.

Sattasvaara on Järviselle yhä tärkeä paikka. Jos jokin asia potkii elämässä vastaan, hän kiipeä sen huipulle. Siellä hän rauhoittuu joka kerta.

 

Retkeilyä ja yhdistystoimintaa

Sike Järvinen kiinnostui retkeilystä ja patikoinnista reilut viisi vuotta sitten.

Hän oli kuntoillut aktiivisesti, opiskellut personal traineriksi ja treenannut itsensä ylikuntoon. Sen seurauksena hän oli saanut lääkäriltä määräyksen pitää treenitaukoa. Hän sai ainoastaan kävellä.

Järvinen ihmetteli, mitä hän tekisi vapaa-ajallaan. Jos hän olisi tekemättä mitään, hänellä hajoaisi pää.

Silloin Järvinen löysi geokätköilyn. Sen myötä hän alkoi liikkua luonnossa. Ensin hän teki lyhyitä päiväretkiä, mutta vähitellen päiväretket pitenivät yöreissuiksi ja lopulta monen päivän vaelluksiksi.

– Hankin riippumaton ja menin mukaan riippumattoretkeilijöiden toimintaan. Heidän kanssaan tein ryhmäreissuja.

Kun Järvinen muutti Sodankylään, hän päätti ottaa selvää, millaista toimintaa paikallinen Suomen Ladun jäsenyhdistys Sompion Samoilijat ry järjesti. Kävi ilmi, että toiminta oli hiipunut ja yhdistystä uhkasi lakkauttaminen.

– Silloinen puheenjohtaja sanoi minulle, että jos et ala puheenjohtajaksi, yhdistys lakkautetaan. Ajattelin, että ei kai tässä auta muu kuin ottaa nuija käteen.

Niin Järvisestä tuli Sompion Samoilijoiden puheenjohtaja. Samaan aikaan toimintaan saatiin muitakin uusia jäseniä. Uudella porukalla henkitoreissaan olleen yhdistyksen toiminta virkosi uuteen nousuun.

– Nyt toimintakertomuksemme on viisi–kuusi sivua pitkä. Järjestämme muun muassa Kuutamohiihtoja ja melontakursseja.

 

Edessä iso urakka

Sompion Samoilijoiden puheenjohtajana Sike Järvinen on saanut harteilleen ison urakan: Paavon polun kunnostushankkeen. Yhdistys on aikeissa kunnostaa Sodankylän keskustasta 10 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevan lähiretkipaikan tulevana kesänä. Sitä varten Sompion Samoilijat on hakenut rahoitusta ja etsinyt talkoolaisia. Hankkeen kustannusarvio on noin 50 000 euroa.

– Rakennamme 300 metriä pitkospuita, vaihdamme Jänkälaavun tulipaikan ja teemme Jokilaavusta esteettömän, Järvinen kuvailee kunnostussuunnitelmia.

Järvinen on iloinen ja onnellinen siitä, miten hyvin sodankyläläiset ihmiset ja yritykset ovat lähteneet mukaan tukemaan hanketta. Auttamisen halu on ollut suurempaa kuin hän osasi odottaa. Se osoittaa, että purku-uhan alla ollut Paavon polku on sodankyläläisille rakas retkipaikka.

Muutoinkin Järvinen kokee, että hänet on otettu Sodankylässä hyvin vastaan. Hän on saanut paikkakunnalta ystäviä, eikä ole kokenut yksinäisyyttä.

– Ihmiset täällä ovat aivan ihania. Kun lähden koiran kanssa kävelylenkille, matkassa menee aikaa, koska niin monet jäävät juttelemaan.

 

Kuka?

Profiilikuva Sike Järvinen

Sike Järvinen

  • Syntynyt vuonna 1975 Mäntsälässä.
  • Asuu Roosa-koiransa kanssa Sodankylässä.
  • Koulutukseltaan sosionomi ja lähihoitaja.
  • Työskentelee Lapin sovittelutoimiston Sodankylän toimipisteessä sovitteluohjaajana.
  • Harrastaa retkeilyä, patikointia ja ammuntaa. On mukana Tähtiampujien toiminnassa.
  • Luotsaa Sompion Samoilijat ry:tä. Sompion Samoilijat järjestää ma 20.3. klo 18 Järjestökeskus Kitisellä infotilaisuuden, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta ja tulevista tapahtumista sekä Paavon polku -hankkeen etenemisestä.

Kuvia Sike Järvisen retkialbumista