Vaihtovuoden tuoma

Ensimmäinen vuosi oli puhdasta purppuraa, kuin pitkä kuherruskuukausi, jolloin kaikki näytti ja tuntui ihanalta. Helsingin Lauttasaaresta perheensä kanssa vuodeksi Sodankylän Vuojärvelle muuttanut Inari Fernández koki syvää onnea ja tyytyväisyyttä.

Töitä oli tosin paljon, liikaakin, sillä Äidin puheenvuoro -nimisellä Youtube-kanavallaan Vaihtovuosi Sodankylässä -sarjaa julkaissut Fernández oli innostuksissaan tullut luvanneeksi liikaa. Hän oli solminut kunnan kanssa vaihtovuosisarjasta yhteistyösopimuksen, ja sopimukseen kuului, että hänen piti julkaista kanavallaan uusi puolituntinen video joka viikko.

Työtaakka uuvutti, mutta muutoin elämä vaihtovuosipaikkakunnalla, Sodankylässä, oli juuri sitä, mitä hän oli kaivannut elämäänsä, jopa enemmänkin. Erityisesti Fernández oli ihastunut taloon, johon he olivat muuttaneet vuokralle – Vuojärvellä sijaitsevaan satavuotiaaseen hirsitaloon, Villa Vuojärveen, joka tuntui heti ensimmäisestä päivästä lähtien kodilta. Siellä Fernándezia pitkään vaivannut stressi katosi ja ahdistus laukesi.

”Oli kuin jokin taakka olisi pudonnut harteiltani”, hän on myöhemmin kuvannut haastatteluissa ensituntemuksiaan.

Seikkailusta tuli arkea ja elämää

Huhtikuussa 2023 Inari Fernández istuu keinutuolissa remontoidun hirsitalon valoisassa, avarassa pirtissä ja katsoo ulos ikkunasta. Lähes neljä vuotta on kulunut siitä, kun Fernández saapui ensi kertaa tänne, Sodankylän Vuojärvelle.

Neljässä vuodessa elämässä on tapahtunut paljon. Sodankylästä on tullut pysyvä kotipaikka ja Villa Vuojärvestä on sukeutunut Villa Fernández, perheen ikioma koti, jonka Inari Fernández on ostanut ja remontoinut miehensä kanssa uuteen uskoon.

Vaihtovuosi on jäänyt taakse, ja seikkailu Lapissa on muuttunut ihan tavalliseksi elämäksi pohjoisessa – ja se tuntuu hyvältä.

– Jos ensimmäinen vuosi Sodankylässä oli ”kaikki on ihanaa -vuosi”, toinen oli välivuosi, josta minulla ei ole isoja muistikuvia. Kolmas taas oli remonttivuosi. Olimme ostaneet tämän talon ja remontoimme sitä. Se herätti ihmisissä kiinnostusta, myös negatiivisessa mielessä, ja syvensi suhdettani Sodankylään sekä hyvässä että pahassa, Fernández kertaa.

– Nyt tämä on elämää. Jos joku päivä muutan täältä pois, en enää palaa minnekään vaan muutan jonnekin.

Talon, Villa Fernándezin, merkitys on vuosien saatossa vain vahvistunut.

– En tiedä, olisinko halunnut jäädä Sodankylään ilman tätä taloa. Nimenomaan tämä talo ja tämä kylä ovat tehnet tästä merkityksellistä. Paikkaan on syntynyt niin vahva suhde.

Äänikirjan suosio yllätti

Inari Fernándezilta ilmestyi maaliskuussa Storytelin kustantamana Käppyrämännyn juurella -äänikirja, joka nivoo yhteen Fernándezin kokemukset pohjoisessa ja kertoo samalla hänen kasvutarinansa. Parhaillaan Fernández työstää siitä printtikirjaa, jonka hän aikoo julkaista omakustanteena syksyllä.

Äänikirja on saanut hyvän vastaanoton, jopa niin hyvä, että se on yllättänyt tekijänsä.

– Se oli maaliskuussa Storytelin toiseksi kuunnelluin kirja, Fernández kertoo.

– En olisi koskaan uskonut, että siitä tulee niin suosittu. Ajattelin, että se kiinnostaisi lähinnä elämänmuutosta etsiviä, mutta se on puhutellut laajempaa yleisöä, myös miehiä. Se johtuu ehkä siitä, että kirjassa on niin monta teemaa: Lapin historia, juuret, metsäpolitiikka, ihmisten tarinat.

Kirjassa Fernández tuo esiin myös sitä, ettei elämä Sodankylässä ole ollut pelkkää iloa ja auvoa. Kirjassa hän ei kuitenkaan parjaa tai osoittele syyttävällä sormella ketään. Se on tietoinen valinta.

– Sanon suoraan, mutten avaa yksityiskohtaisesti kaikkea.

Hän ei myöskään väitä, että Lappi olisi paratiisi, jossa eläminen tekisi kaikki ihmiset onnellisiksi.

– Sisäinen rauha voi löytyä mistä vain. Tämä on minun kertomukseni, minun kokemukseni. Jollekin toiselle se voi olla jokin muu paikka, hän muistuttaa.

Vain elämää, ei sen enempää

Elämä ei ole täydellistä, mutta Inari Fernández kokee, että juuri nyt hänellä on kaikki hyvin eikä hän kaipaa elämäänsä juuri mitään lisää.

– Vaikeinta tällä hetkellä on se, ettei ole ketään, kenen kanssa voisin lähteä spontaanisti vaikka kävelylle. Lisäksi kaipaan naapurustoon perhettä, jossa olisi samanikäisiä lapsia, hän pohtii.

Talon remontti oli raskas prosessi, joka söi rutkasti enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa kuin Fernández oli etukäteen laskeskellut. Sitäkään hän ei ole kuitenkaan jäänyt voivottelemaan. Sehän oli vain elämää.

– Monet ovat kommentoineet remonttiamme niin, että voi kun teillä on ollut vaikeaa ja rankkaa. En ole kuitenkaan kokenut, että elämä olisi sen takia muuttunut huonommaksi – päinvastoin se on tullut entistä täyteläisemmäksi. Ei ole ollut tylsää hetkeä, hän sanoo.

– Elämä koettelee välillä, ja sen pitääkin koetella. Juuri sen ansiosta elämä tuntuu elämältä.

Elämä on muuttunut parempaan suuntaan

Fernández on onnellinen siitä, että hän tuli muuttaneeksi Lappiin. Hänen elämäänsä se on muuttanut monella tavalla parempaan suuntaan. Vaikka aina ei ole ollut kivaa, hän on kasvanut ihmisenä.

– Se, että olen muuttanut Lappiin, on rakentanut ymmärrystäni muunlaista elämää kohtaan kuin mitä itse aiemmin elin. Jos kaikki ihmiset saisivat samanlaisen mahdollisuuden oppia, tämä maailma olisi parempi paikka, hän uskoo.

Fernández kannustaa ihmisiä kokeilemaan rohkeasti uusia asioita. Hänen kaltaisensa luovan työn tekijät voivat nykypäivänä tehdä töitä lähes mistä päin Suomea tahansa. Se tekee mahdolliseksi esimerkiksi asumisen Lapissa.

– Kaikkea ei tarvitse tehdä loppuelämää. Esimerkiksi Lappiin voi muuttaa vuodeksi. Voi tulla ja katsoa, millaista elämä täällä on, hän sanoo.

Esimerkiksi juuri Sodankylä on Fernándezin mielestä loistava paikka etätyöntekijöille.

– Täällä on upeat puitteet yhdistää työ ja hyvinvointi. Täällä on myös älyttömän hyvät palvelut lapsiperheille sekä sairaan hyvä netti, Tähtikuitu. Pystyn sen ansiosta tekemään täällä töitä jopa paremmin kuin Helsingissä, Fernández luettelee.

– Olisi ihanaa, jos esimerkiksi Luostosta tulisi keskus, jonne ihmiset tulisivat tekemään töitä ja samalla verkostoitumaan, hän visioi.

Fernández ei kuitenkaan halua tuputtaa mitään elämäntapaa kenellekään. Yhden neuvon hän siitä huolimatta – tai juuri siksi – antaa:

– Älä nojaa jonkun toisen tarinaan. Toisen tarina voi inspiroida, mutta älä lähde etsimään toisen onnea. Jokaisella on oma polkunsa.

Kuka?

Inari Fernández

• Syntynyt vuonna 1981 Helsingissä.
• Muutti perheineen Sodankylään vuonna 2019.
• Asuu Vuojärvellä Sodankylässä, kaksi kouluikäistä lasta.
• Opiskellut saksan kieltä ja tiedotusoppia Tampereen yliopistossa sekä historiaa Augsburgin yliopistossa Saksassa ja palvelumuotoilua ja johtamista Aalto yliopistossa.
• Työskentelee viestintäyrittäjänä, oma yhden naisen INARI Media -sisällöntuotantotalo. Tunnetaan erityisesti Äidin puheenvuoro -somekanavistaan.
• Opiskelee parhaillaan lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajaksi.
• Maaliskuussa ilmestynyt Käppyrämännyn juurella -äänikirja (Storytel Original 2023) käsittelee Fernándezin Lappiin muuttoa ja kertoo hänen elämänmuutostarinansa.