Sodankylän kuntahistoriaa
Sodankylä siirtyi kunnallishallintoon 130 vuotta sitten eli vuoden 1893 alussa. Siirtymää vitkuteltiin 51 vuotta.
Sodankylän paikallishallinnon kehityshistoriaa leimasi isäntien jääräpäisyys. Uuteen kunnallishallintoon siirtymistä vitkuteltiin peräti 51 vuotta.
Näin kertoo Brita Turunen Sodankylän kunnanvaltuuston 100-vuotisjuhlaan (29.9.2016) laatimassa juhlapuheessaan. Tämä tiivistetty historiakatsaus perustuu Turusen juhlapuheeseen. Löydät juhlapuheen kokonaisuudessaan alta pdf-muodossa.
Sodankylän taival uuteen kunnallishallintoon
1300-luvulla alueellista itsehallintoa kaupungeissa, kyläyhteisöissä ja pitäjissä toteutti Ruotsi-Suomen alueella käräjälaitos. Käräjille kokoontuivat sukujen päämiehet ja kylien isännät. Käräjälaitoksen rinnalla alkoivat kehittyä pitäjänkokoukset, joita ylläpitivät seurakunnat.
1500- ja 1600-luvuilla isäntien hallitsema käräjälaitos alkoi sulautua pitäjänkokouksiin. Pitäjänkokouksiin saivat osallistua kaikki pitäjän veroa maksavat miehet, eivät vain tilojen isännät.
v. 1634 pitäjänkokousten asemaa vahvistettiin entisestään lailla. Seurakuntien ylläpitämistä pitäjänkokouksista kehittyi valtakunnan tärkein aluehallinnon päätöksentekijä. Sodankylässä vanha käräjälaitos isäntineen pysyi uudesta laista huolimatta vakaasti paikallishallinnon ylimpänä päättävänä elimenä vielä yli 100 vuotta.
v. 1764 pidettiin Sodankylän ensimmäinen pitäjänkokous. Kokousta johti kirkkoherra Nicolaus Fellman. Sodankylässä alettiin kehittää uudenlaista pitäjän itsehallintoa, joka edelsi modernin kunnallisen aluehallinnon tuloa.
v. 1863 Helsingin valtiopäivillä annettiin uusi kunnallishallintolaki, joka tuli lainvoimaiseksi koko Suomessa v. 1865. Pitäjänkokoukset lakkautettiin, ja tilalle määrättiin kuntakokoukset ja kunnallislautakunnat. Pitäjillä oli vain kolme vuotta aikaa siirtyä uuteen kunnallishallintoon – paitsi Lapissa, jossa siirtymäaika määrättiin noin kymmeneksi vuodeksi kuitenkin niin, että pitäjillä oli oikeus itse valita sopivin hetki uuteen hallintojärjestelmään siirtymiseen. Sodankylässä alkoi 51 vuotta kestänyt sitkeä taistelu uuteen kunnallishallintoon siirtymistä vastaan. Sodankylä ja Kuolajärvi olivat Suomessa viimeisiä pitäjiä, joissa ei noudatettu uutta kunnallislakia.
v. 1892 kuvernööri Oulusta lähetti Sodankylään vihaisen uhkauskirjeen, jossa vaadittiin kunnallishallintoon siirtymistä.
24.6.1892 Sodankylässä päätettiin nöyrästi siirtyä vuoden 1893 alusta kuntakokouksen ja kunnallislautakunnan järjestelmään. Sodankylän ensimmäisen kuntakokouksen puheenjohtajaksi valittiin talokas Olli Hietanen ja kunnallislautakunnan esimieheksi J. G Matlein. Samalla valittiin jäsenet ensimmäiseen kunnallislautakuntaan. Mutta vieläkään isännät eivät suostuneet valitsemaan varsinaista kunnanvaltuustoa. Merkittävää oli, että Sodankylän kunnallislautakunnassa oli vuosina 1897-98 kolme naista: Maria Mellenius, Stina Posti ja Anna Gustava Anneberg.
27.3.1916 valittiin kunnan ensimmäinen valtuusto.
20.6.1916 Sodankylän ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous. Se pidettiin 51 vuotta sen jälkeen, kun keisarin antama säädös kuntien uudesta paikallishallintolaista oli tullut voimaan koko Suomessa.
v. 1917 Savukoski ja Pelkosenniemi irtautuivat Sodankylästä omiksi kunnikseen.
v. 1919 kuntien itsehallinto vahvistettiin itsenäisen Suomen hallitusmuodossa. Lopullinen siirtymä itsenäisen Suomen hallitusmuodon mukaiseen kunnallishallintoon tapahtui Sodankylässä vasta vuonna 1949, kun kunnallislautakunnan toiminta lakkautettiin ja 10.1.1949 kokoontui Sodankylän ensimmäinen kunnanhallitus puheenjohtajanaan Akseli Paarman.